Kotakeino Oy

Matkalla Norjaan -  eli kuinka viihdyimme reissuillamme vuokramökissä Jatunissa

Tässä pätkä pidemmästä kertomuksesta, jonka kirjoitin poikajoukkiomme matkasta Norjaan. Viivyimme Jatunissa kaksi yötä, seuraavassa lyhyesti kokemuksistamme. Nokia LifeBlog– otsikoidut tekstit olen kirjoittanut matkalla kännykkäni blogiin. 

– Juho Pahajoki

Maanantai 30.7.-keskiviikko 1.8.

 

Jatuni, jättiläisen kylä

Saavuimme maanantai-iltapäivänä Jatuniin, jättiläisten kylään. Raahasin tietysti Peten, Ripen ja Topsukan katsomaan paikallista nähtävyyttä, entisen sillan kivistä tehtyä Jättiläistä. Sama aihehan löytyi myös kulttuurisesti rikkaasta majapaikastamme. Houkuttelin pojat hillajänkälle, matkaeväänä oli kuitenkin ohrajuomaa. Kymmenen litran ämpärin pohjalle saimme kolme hillaa. Sääskiä sen sijaan riitti vaikka tappokilpailuksi asti. Käännyimme pois nopeasti. Minä jäin matkalla tutun kylän aikamiespojan seuraksi. Tiesi kertoa, että kova myrsky alkukesästä oli hillankukat vienyt. Juttua Väinöllä riitti ja aina lähtöä tehdessäni keksi Väinö uutta juttua. Mukavastihan se ilta meni kissaa silitellessä. Ja vaihteluahan Väinökin oli poikien naamaan.

Palatessani majapaikkaamme pojat olivat jo kovassa vauhdissa. Ilta meni mukavasti pokerin ja shakin parissa.

 

Seuraavana päivänä teimme shoppailuretken läheiseen metropoliin, Hettaan. Poikia ilahdutti mm. paikallinen hampurilaiskioski, jonka purilaiset todettakoon melko mainioiksi.  

Lihaa, näkkejä ja jumalten nektaria

Tiistaina käytyämme Hetassa suunnistin vielä yksinäni Karesuantoon. Tarkoituksena oli laittaa taas käristystä ja tällä kertaa suunnittelin hankkivani lihat Elianssonin lihakaupasta.

Kun käristyslihat oli hommattu, kävimme kokkauspuuhiin. Käristyspata kärisikin iloisesti liedellä, kunnes ohi pyyhältänyt myrsky katkaisi sähkömme. Pienen neuvonpidon jälkeen viritimme matkassa olleen Bilteman kaasulieden, jolla ruoanlaitto jatkui terassilla, ja mikäs siinä olikaan laittaa ruokaa sateen raikastuttamassa ilmassa jota aurinko jo lämmitteli. Käristys maistui kaikille.

Vaikka ilma oli kylmä, villin pojat mukaan uimaareissulle. Mikään ei voita koskessa uimista, joten suunnistimme Topin kyydissä autolla Pahankivien yläpuoliselle hiekkakuopalle, josta lähes alasti hilpaisimme metsän ja suon poikki joelle. Hyttyset pitivät huolen siitä, että kaikki uskalsivat jokeen. Omasta puolestani kokemus oli yhtä hieno kuin muistin sen poikasena olleen, mutta pojat olivat kai tottuneet paikalla seisovaan veteen, siksi paljon jaksoivat he valittaa koskiuinnin kamaluudesta.  Näkkiä emme kuitenkaan Väylässä nähneet.

Keskiviikko 31. heinäkuuta

 

 

Järämä, saksalaisten asemat

Jatunista lähtiessä piipahdimme vielä katsomassa hienoa Järämän linnoitusaluetta. Se on saksalaisten 1942-1944 rakentama osa Sturmbock-Stellung linnoitusaluetta. Osa alueesta on hienosti entisöity ja pienet tietoiskut valaisevat hyvin saksalisten sodanaikaista elämää. Juoksuhaudat ovat pääosin kallioon louhimalla tehtyjä, kyllä siinä on saksalaismortilla ollut tekemistä. Käymisen arvoinen paikka! Me livahdimme alueelle ilman pääsymaksua, joka olisi tarjonnut myös kartan ja kierroksen museossa. 

 

 

 

Nokia LifeBlog: Järämä

Käytiin järämässä katsomassa saksalaisia asemia. Paljon hiellä ja verellä kaivettuja asemia, joitain niukasti sisustettuja korsuja. Ainakin kuvausten mukaan rekonstruktiossa on nähty hiukan vaivaa todellisuuden kuvaamisessa. Saksalaiset eivät kyllä olleen ajatelleet hommia loppuun koska ylemmäs komentokorsulle johtavat haudat olivat varsinaisia jokia. Pois oikaistiin rakan kautta. Aikamoiseen tunturinkylkeen on saksan poika kaivautunut.   sotamuseo ja kartta jäivät kokematta viiden euron maksun vuoksi jonka jätimme välistä. Voi meitä.

 

Tämä uutinen on kirjoitettu Sundayna, August 24th, 2008 at 4.14 pm ja kuuluu kategoriaan Juttua Jatunista. You can leave a response, or trackback from your own site.