Kotakeino Oy

 

 

Helmikuun 14. 2008 suunnistimme kahden auton seurueena hämärtyvästä Jyväskylästä Lapin perukoille, Enontekiölle, Jatunin kylään. Normaalisti vuokrattavana oleva mökki oli otettu seurueen omaan käyttöön, mutta siivous oli tilattu – tämä porukka oli lähdössä huvittelemaan! Jyväskylässäkin oltiin jo nähty lunta, mutta tiet olivat melkein sulina ja matka taittui vauhdilla. Lumi lisääntyi vähitellen pohjoiseen mennessä. Kymmenen tunnin ajon jälkeen saimme kuitenkin todeta, että Lapissa ei lunta ollut lainkaan liikaa.

Kelkkailuolosuhteet olivat mainiot kevyen puuterin peittäessä matalalti kovemman hangen. Mutta sitä emme aamuyöllä vielä huomanneet, vaan lämmitimme porukalla saunan selvittyämme mökille. Lopulta pääsimme sänkyyn keräämään voimia seuraavan päivän koitoksiin. Tilanpuutetta ei tullut kuudelle miehelle. Jokaisessa makuuhuoneessa nukkui kaksi, eikä lisävuoteita tarvinnut ottaa käyttöön.

 

 

15.2.2008

Lähdimme porukalla kauppaan. Petri jäi talonvahdiksi. Karesuvannon kaupat tarjosivat tapansa mukaan maukasta käristelihaa. Sen kera päätimme valmistaa perunamuusia. Vaikka kauppa oli Ruotsin puolella, maksu kävi kätevästi kortilla. Olisivat ne toki eurojakin hyväksyneet. (Lue lisää palveluista)

 

 

 

 

Tällä välin setäni Kauko oli tullut kylään. Kaukon kanssa kaivoimme sitten vanhan kelkan esille mökin pihalta ja aloimme kelkkailun. Ensin pihapiirissä rinkiä ajaen, sitten Pahajoen sillan ali väylälle. Lopulta uskaltauduimme jänkälle asti, tosin ensin jouduimme tekemään pienen työn.

Puuterilumen tuonut lumituisku oli nimittäin satanut umpeen uran, joka nousee Pahajoen töyrältä jänkälle. Vartin teimme töitä vetäen kelkkaa taakse päin ja puskien taas eteen päästäksemme tuon jyrkän töyrän, mutta lopulta olimme avoimella jänkällä, jossa auringon paiste ja tuulen tuiverrus kasvoilla korvasi kyllä kaiken vaivan. Hengästyneinä sekä työstä, että aurinkoisen päivän ihanuudesta käännyimme takaisin.

 

 

 

 

 

 

Matkalla kohtasimme Petrin ja Kaukon, joista oli jo tullut ystävyksiä. Kelkanuraamme seuratan kaksikko oli kaivanut Jatunin varastossa olevat vanhat armeijan sukset esille ja lähteneet nauttimaan suksilla sivakoinnin suomasta liikunnan ilosta - ja mikä olikaan suksiessa kun kelkanpohja oli tehnyt valmiin uran. Me suuntasimme Villen kanssa väsyneinä, mutta onnellisina mökkiimme lämmittämään saunaa ja samalla kylmettyneitä ruumiitamme. 

16.2.2008 Lauantaina kurvailimme kelkalla pihapiirissä. Lumikasa muodosti oivan hyppyrin, jossa saimme koittaa taitojamme. Salaisuus tuntui olevan siinä, että kaasua ei saanut päästää irti hypätessä. Tosin aidan tolpat muodostivat myös pieniä esteratoja. Vauhdinhurma oli pihapiirissä käsinkosketeltava. 

Lauantaina kävimme myös iltapuoleen kelkkailemassa vielä veljeni Kallen kanssa. Kalle halusi kuvata moottorikelkkailusta kuvia Lapin jänkältä, sekä salaperäistä uhripuuta. Mutta ei siitä sen enempää…

 

 

 

 

17.2.2008 Sunnuntaina pakkailimme kamoja ja suuntasimme takaisin Jyväskylään. Matka eteni kohtalaisen ripeästi, matkalla pysähdyimme Aavasaksalla katsomaan maisemia näköalatornista ja söimme Oulun alapuolella ABC:llä. Pian lunta olikin ympärillämme taas vähemmän ja vähemmän, puut kasvoivat isommiksi ja mäet kävivät pienemmiksi. Rakas Keskisuomi toivotti meidät kotiin.

Tämä uutinen on kirjoitettu Mondayna, August 25th, 2008 at 9.12 pm ja kuuluu kategoriaan Juttua Jatunista. You can leave a response, or trackback from your own site.