Kotakeino Oy

Jatunin kesä

Kun luonto luojan luoma

meille suo antejaan

niin eikö  junan tuoma

siitä myös osans’ saa

ja hyvä jättiläinen

kahtoo perään sen maan

ja omas kylässänsä

saap ihmiset kasuaan

ja mik on ollessansa?

kun aurinko pilkistää

ja välil’ sateenhäntä

vain maata virkistää

kas mik on ollessansa

kun lohet nousee suuret

ja potut nyrkin kokoiset

jol Jatunis on juuret ?

Ja mikä miestä miellyttäs

niin kun sen kotiliesi? 

Jol porisee jo pata

kas sinne suuntaa tiesi?

Käy sinne pohjan perälle

käy Jatuniin, tuu kylään

niin sielä kultakonnuilla

jää mieli aina ylään

Kun jykevät on juuret

ei täältä tahdo pois

ei pakkanenkaan pureva

niit Jatunist juurii vois

 

Jatunin talvi

 

Ohi on ruska, sen punaloisto

maata jo kahlii routa ja jää

ihmisen ajaa jänkiltä pois jo

lumi ja kipakka talvinen sää

sukset ja sauvat esihin kaiva

kantava hanki jo meitä vie

metsähän luotu on taitavan taival

suksilla luonnistuu sinne tie

jos tuo tuima tupahan tuikkii

halkoa heitä sä uunihin

pakohon sillon jo pakkanen luikkii

hyv’ on olla kylmälläkin

ilta kun saa niin synkkä ja tumma

valoa täynnä silti se lie

tähdet kirkkaat ja oi mikä kumma

ketunhännänkö palavan tie?

tunturiin eksynyt lauma ja paimen

toivoa heitä äl kuitenkaan

Jatuni, vanha ja varjelevainen

kaitsee ja johdattaa palaamaan

kauas ei kulkea ihmisen siedä

ennen kuin kevät taas palajaa

silloin ei riemulle rajoja tiedä

kun vapautuu virta ja sulaa maa

 

Juho Pahajoki

Tämä uutinen on kirjoitettu Mondayna, August 25th, 2008 at 11.45 am ja kuuluu kategoriaan Juttua Jatunista. You can leave a response, or trackback from your own site.