Sodan jälkeen tuli tapa pitää kylissä seuroja. Näitä pienoisjumalanpalveluksia pidettiin Jatunissakin vuoroin eri taloissa. Se ei ollut järjestämisvuorossa olleelle mikään mieluinen tehtävä. Papin tulo aiheutti aina talon emännälle työtä ja vaivaa. Pirtin piti olla puhdas ja seuraväelle tarjottavaa. Seuratalon lapset joutuivat olemaan mukana, mutta toisen talon seuroihin eivät lapset menneet.
Kun seurat sitten sattuivat kohdalle, istuimme siinä kaikkien tuijotettavina ja puheenaiheina. Kysymykset risteilivät lasten syntymäjärjestyksissä ja hymähdellen kyseltiin, että onkos sitä perheenlisäystä tulossa. Usein äidillä värähti puna hetken poskilla; perheenlisäystä oli taas tulossa. Ilmat ja kylän kuulumiset puhuttiin ja kerrottiin papillekin, jos voitiin häveliäisyyssyistä kertoa. Eniten puheenaihetta aiheuttivat poissaolijat.
Sitten päästiin asiaan. Alkoi pienimuotoinen jumalanpalvelus. Kylän naiset istuivat hurskaan näköisinä, mutta ketään eivät papin puheet erikoisemmin kiinnostaneet. Jatunilaiset eivät olleet ainakaan historian mukaan erikoisen uskovaa väkeä. Laestadius nimitteli heitä saarnoissaan ja Postilla-kirjoituksissaan Jatunin hurtiksi pelotellakseen muuta seurakuntaa jumalatonta elämää viettävistä jatunilaisista. Seuroissa istuttiin pappia kuuntelemassa kuin peläten, että ajatukset näkyisivät läpi. Raamatun ohjeita ei noudatettu muulloin kuin pappia kuunnellessa. Silloin ei tehty syntiä kuin ajatuksissa. Seuroissa pappi saarnasi helvetin pelkoa niin, että hyvällä mielikuvituksella saattoi tuntea sieltä tulevan savun katkun.
Jatunin kylä on kuuluisa käsityöperinteestään. Veneitä ja rekiä on tehty koko kylän historian ajan ja niiden tekemisessä ei ole katsottu, onko pyhä vai arki. Laestadius ei hyväksynyt jumalatonta elämää siksikään, etteivät kirkon kirstut kilahdelleet jatunilaisten ansioista.
Jatunilaiset kuuntelivat pappia ja veisasivat virret päälle. Naapurimme Tilda Turunen oli persoona, joka ei sivullisten töllistelyistä piitannut. Niinpä hän lauloi virret loppuun, vaikka toiset, säestyksen mukaan veisanneet, ehtivät usein lopettaa paljon aikaisemmin.
Meillä pidetyt seurat päättyivät usein tavanomaisesta poiketen ja siksi niitä oli harvemmin. Vuoroa ei voinut kuitenkaan laistaa kokonaan.
Enontekiön silloinen kanttori ei sylkenyt lasiin. Seurojen aikana kuului usein keittiön nurkasta takkauunin takaa kaksi ähkäisyä. Siellä kanttori ja isä ottivat kiljuryyppyä tunnelmaa viritellen. Se enteili sähköistä jatkoa seuroille.
Jossakin vaiheessa isä sai aina tarpeekseen papin saarnoista, joissa kerrottiin yksinvaltijaasta, joka armahti nöyrät, mutta työnsi helvettiin toisinajattelijat.
Tunnelma virittyi sitä mukaa, kun kilju nousi kaveruksien päähän. Isä puhui ja kanttori myötäili. Kaikki kulki vääjäämättä kohti lopullista kaaosta.
Loppuillasta soi urkuharmooni jo paljon iloisemmin ja virret kuulostivat ainakin säestyksen osalta kuunneltavammilta. Isä tinkasi papin kanssa ja Jumalan persoonaa käsiteltiin monipuolisesti.
– Miksi pirussa se ei pidä meistä parempaa huolta, jos se on olemassa. Kärsimyksien järjestäjäkö se vain on, isä jankutti.
Pappi pystyi ammatilaisena säilyttämään malttinsa, mutta seurat jatkuivat aina tavallista pidempään.
Äiti kuunteli vakavana kylän naisten seuratessa tapahtumia pirullinen hymy silmäkulmissaan. Aitoa vahingoniloa.
Illan päätteeksi pappi ja kanttori lähtivät kumpikin omalla kyydillään kirkonkylään, Hettaan. Kiljulle haiseva kanttori sai jäädä papin kyydistä harmooneineen Jatuniin, kunnes sai järjestettyä oman kyydin.
Talvisin isän ja kanttorin kulku maantien laitaan oli aina näkemisen arvoista. Sitä keräännyttin poikalauman kanssa katsomaan, mutta apuun ei menty.
Kaverukset kuljettivat matkaharmoonia vesikelkalla tienvarteen. Se putosi matkalla vähän väliä humalaisten yrittäessä pysyä polulla, joka oli vain vesikelkan levyinen. Jokaisen horjahduksen seurauksena kelkka kaatui. Soittopeliä pyydystettiin pitkään kinoksesta takaisin kyytiin. Kirouksien saattelemana se nousi aina uudelleen kelkalle, ja matka jatkui.
Sven Pahajoki
(kirjasta Sven Pahajoki Itse Asiassa)
Matkaharmooni (linkitetty sivulta http://www.pelimanni.net/harmooni.htm)
