Matkailuyrityksenä teemme seurantaa siitä, miten sivuillemme löydetään. Suuri yllätys on ollut sivuilla olevien Henri Hirvenojan ja Juho Pahajoen kirjoittamien runojen suosio. Runot ja ruskarunot ovat sivustolle johtaneiden hakusanojen kärkijoukoissa. Toivotammekin ihmiset tervetulleeksi lähettämään meille runoja ja tarinoita Lapista, julkaisemme niitä mielellämme sivuillamme.
Voit lähettää runosi osoitteeseen jupahajo@gmail.com, kaikki julkaistaan!
Sinä kulkija tiedon valtatien, runosi kanssamme jaa
kas ilon ja hymyn se karehtimaan vierahan kasvoille saa
Runoja
Henri Hirvenojan kirjoittamia runoja Jatunin ihanuudesta. Yhteistyössä Hirvenojan kanssa runoihin on vaikuttanut Sven Pahajoki
Toisin kuin luullaan
ei jättiläisellä ollut hurttia
hän oli kyllä pelottava
hän ei pyhittänyt lepopäiviä
Ja jos hän rukoili
niin rukoili auringolta
oikeudenmukaisuutta
****
Lare pelkäsi jättiläistä
uskoi maan jumalaansa
ankaraan ja syyttelevään
joka kosti sukulaisille
jos uskonnossaan horjuivat
Aina oli moittimista
ja pelko sydämessä
****
Jatunilaiset luottivat jättiläiseen
lempeään ja oikeudenmukaiseen
Se ei moittinut ketään
se antoi mahdollisuuden
Tuulen mukana
kyläläiset tiesivät
millainen kesä
millainen syksy
oli tulossa
aina osattiin
varautua tulevaan
****
Kyläläisten perunat
kasvoivat
vedet antoivat kalaa
Metsän riistaa riitti
Kevät toi vesilinnut
juuri oikealla hetkellä
silloin
kun ruoka
oli vähimmillään
Jatunin kesä
Kun luonto luojan luoma
meille suo antejaan
niin eikö junan tuoma
siitä myös osans’ saa
ja hyvä jättiläinen
kahtoo perään sen maan
ja omas kylässänsä
saap ihmiset kasuaan
ja mik on ollessansa?
kun aurinko pilkistää
ja välil’ sateenhäntä
vain maata virkistää
kas mik on ollessansa
kun lohet nousee suuret
ja potut nyrkin kokoiset
jol Jatunis on juuret ?
Ja mikä miestä miellyttäs
niin kun sen kotiliesi?
Jol porisee jo pata
kas sinne suuntaa tiesi?
Käy sinne pohjan perälle
käy Jatuniin, tuu kylään
niin sielä kultakonnuilla
jää mieli aina ylään
Kun jykevät on juuret
ei täältä tahdo pois
ei pakkanenkaan pureva
niit Jatunist juurii vois
Jatunin talvi
Ohi on ruska, sen punaloisto
maata jo kahlii routa ja jää
ihmisen ajaa jänkiltä pois jo
lumi ja kipakka talvinen sää
sukset ja sauvat esihin kaiva
kantava hanki jo meitä vie
metsähän luotu on taitavan taival
suksilla luonnistuu sinne tie
jos tuo tuima tupahan tuikkii
halkoa heitä sä uunihin
pakohon sillon jo pakkanen luikkii
hyv’ on olla kylmälläkin
ilta kun saa niin synkkä ja tumma
valoa täynnä silti se lie
tähdet kirkkaat ja oi mikä kumma
ketunhännänkö palavan tie?
tunturiin eksynyt lauma ja paimen
toivoa heitä äl kuitenkaan
Jatuni, vanha ja varjelevainen
kaitsee ja johdattaa palaamaan
kauas ei kulkea ihmisen siedä
ennen kuin kevät taas palajaa
silloin ei riemulle rajoja tiedä
kun vapautuu virta ja sulaa maa
Pikku onkimies
On suuren Väylän rannalla
kas pikku onkimies
Noin punaisissa liiveissä
kuin tänne kävi ties
On elämä kuin virta tuo
ja kulku keikkukohon
mit’ virta sekä laineet vie
mut pärskyt roiskukohon
kas kohonkin tuon pomppivan
voit saada tyyntymähän
jos uskot vain sä itseesi
ja neuvohon myös tähän
on juures vankat, väkevät
ne tulee pohjolasta
vaik hidasta on kasvu siel
ja halla uhkaa lasta
jos minne veisi virta sut
jos punaliivit hukkuu
kun mieles pidät mistä tuut
saat turvas aina nukkuu
On elo, arvot isien
niin kallihia meille
ne pidä aina mieles kun
käyt vierahille teille
ja väylä joka kuljettaa
on tiesi aina kulkee
siit’ pidä huoli, ystäväst
niin syliinsä se sulkee
oi onkimies sä muista
kun viskaat syötin veteen
se minkä jätät taaksesi
viel palaa sinun eteen
on luonto osa sinua
ja sinä osa sitä
sä niinkun vaalit itseäs
sä vaali myöskin sitä
ja tutuiks tulee silloin kai
kaikki nuo väylän varret
ain’ arvokas on elos kun
nää muistat sananparret
Juho Pahajoki